Kuten tiedetään, Venäjän Suomen suurlähetystön rakennusta komistaa edelleenkin Neuvostoliiton vaakuna. Sen mukaista on myös meininki sisällä.

Vaimoni vaihtoi nimeä vihkimisen yhteydessä, ja hänen oli tietenkin vaihdettava myös passi. Hän soitteli Venäjän konsulaattiin Helsingissä ja kyseli miten homma hoituu. Ystävällinen virkailija sanoi että nimenvaihdon yhteydessä ei tarvitse varata aikaa,  kertoi millaiset paperit pitää tuoda, ja lupasi uuden pasin valmistuvan kolmessa kuukaudessa (!).

Vaimoni keräsi bumagat ja matkusti Helsinkiin. Jonotettuaan luukulle hän sai tietää, että hänen hakemustaan ei oteta vastaan, mutta hänet kirjataan jonotuslistalle, ja joulukun lopussa hän saa tuoda paperinsa. Siis hänen piti matkustaa Kouvolasta Helsinkiin vain varatakseen ajan! Sitä ei tietenkään voi tehdä netissä eikä puhelimessa (joka ei useimmiten vastaa), koska Venäjän suurlähetystö elää selvästikin Neuvostoliiton aikaa. Kaiken kukkuraksi konsulaatin virkailija ei osannut sanoa olivatko paperit nyt juuri sellaisia kuin pitää, joten kuukauden päästä voi käydä myös niin, että ne eivät kelpaa.

Suuri ja mahtava on tämä  kafkamainen Linna Tehtaankadulla!